Tarinoita

Helavalkialla (helatorstai)

Kirjoittanut Raija Kouri

Pääsiäisen aikaan nuoret Loimaan seudulla kerääntyivät hakotarhoihin, jonne talven aikana oli hakattu pientä tuoretta hakoa. – Näihin tarhoihin navetan taakse tuotiin kesällä lehmät metsälaitumilta lypsettäväksi ja suojaan yön ajaksi. – Tarhoissa hypättiin lautaa, lyötiin klootua ja keinuttiin. Maassa saattoi vielä olla lunta, joten kedoille ja kallioille ei päästy. Mutta helatorstai oli riemullinen päivä, silloin alkoivat rinkitanssit ja muut ulkoilmaleikit.

Helatorstaita pidettiin ennen vuoden pyhimpänä kirkkojuhlana. Silloin ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri. Myös muita töitä ja toimia säänneltiin.

Helavalkeat, leikit,tanssit

Varsinais-Suomessa, Hämeessä, Satakunnassa ja Uudellamaalla oli tapana polttaa helavalkeita. Pihalta siivottiin talviset roskat ja koottiin pelloille. Samaan kasaan pantiin katajan ja kuusenoksat. Aidanseipäisiin ripustettiin viljasitomia ja tervaan kastettuja tuohitötteröitä, jotka ehtoolla sytytettiin helavalkeiksi.

Ghristfrid Ganander on kuvannut vuonna 1789 näitä juhlia: ”Suomalaiset, varsinkin Hämeessä ja Turun seudulla, panevat silloin toimeen leikkejä, leikkivät Hiippaa, ovat leskisillä jne., tanssivat tulien ympärillä pelloilla ja vihreissä metsiköissä…Näitä ilotulia, joita monin paikoin tehdään pelloille ja aukeille kentille, kutsutaan helavalkiaksi.” Oluenjuonti, soitto ja hyppely kohotti riemua rintaan. Pitkä, synkkä talvi oli takana, kesän lämpö ja ilot edessä.

Alun perin kokoilla ja valkeilla torjuttiin pahoja voimia, uskomus tulen voimaan on yleismaailmallinen. Pyhä tuli, ikuinen tuli, puhdistava tuli tavataan niin Raamatussa kuin muissakin uskonnoissa. Elävä tuli oli alkuaine, jota noidat pelkäävät.

Näin myös Suomessa. Kokkojen lisäksi jossain päin Suomea emännät ovat suojelleet taloaan ja karjaansa vetämällä palavaa tervapyttyä pihapiirin ympäri. Virossa on poltettu jürituld, yrjöntulta, lapset ja kotieläimet on ajettu savun läpi tulevan terveyden takaamiseksi.

Mutta helatorstaina ”oltiin kallioilla ja helluntainaki, sanottiin helavalkeella olemiseks. Mentiin kallioille, misä oli tasanen kallio, tehtiin sihen keskelle valkee ja mentiin piirileikkiä siinä ympäri. Siinä oli lämmin ko valkia hyvin paisti. Piirileikkiä mentiin ja laolettiin”, kertoi vanha kansa.

”Siälä oli paljon sakkia aina, siälä poltettiin kokkoo ja mentiin siinä kokon ympärillä piirileikkiä, ja toiset oli kyl puskisa ja juappoja oli niin paljo vaan ko hiukkaki katavapuskain sekkaan sope.

Turruusta tuatiin alkuun ja sit kialtolakiaikana rannasta salakuljetusspriitä, kymmänen litran peltikanistereisa ja sit jaettiin aina piänempiin.” Nämä muistot ovat 1900-luvun alusta ja kieltolakiajalta. Oluen on korvannut väkevämpi viina, kieltolakiajalla meno meni aina vain hurjemmaksi, kun kuvaan tuli pirtu.

Tärkeintä oli kuitenkin leikki, laulu ja tanssi. ”Ei piirileikkipaikoisa juur soittopeliä ollu. Joskus joku sattu haitarin tuamaan. Laulaa loilotettiin vaan. Ja mentiin leskisparisia ja kaikenlaisia pakosia, ja sai likkoja kutittaa aina, kun kiinni sai.”

Helavalkeilla oltiin hakemassa heilaa tulevaksi kesäksi, kuttujaolla, sanottiin.