Näyttelyt ja hankkeet

Loimaan Vanhankirkon hirsiaita

Turku – Tampere valtatien varrella, Loimaan taajamasta noin 5 kilometriä Turun suuntaan, osoitteessa Vanhankirkontie 383, sijaitsee Suomen maatalousmuseo Sarka. Ajettaessa Vanhankirkontietä Saran ohi runsaat kolme kilometriä päädytään Loimaa – Oripää tielle. Tie on Satakuntaan johtavan seututien 210 eteläinen pää.

Liittymän kohdalla Loimijoen länsirannalla sijaitsee ns. Vanhankirkon alue. Maastossa alue rajoittuu Oripään tiehen, Loimijokeen ja siihen laskevaan Tulkinojaan. Loimaan Vanhankirkon alueella oli kirkollista toimintaa 1400-luvulta aina 1830-luvulle. Viimeisin kirkko alueelle rakennettiin 1751 ja samalla rakennettiin hirsinen aita kirkkomaan ympärille. Hirsiaita on säilynyt ja on tiettävästi maamme vanhin hautausmaan hirsiaita. Loimaan väkiluvun lisäännyttyä kirkon ja hautausmaan koko ei riittänyt, ja 1830 -luvulla oli loimaalaisilla edessä uuden kirkon ja hautausmaan hankkiminen.

Nykyinen Loimaan pääkirkko, Kanta-Loimaan kirkko, rakennettiin 1830 -luvulla noin kaksi kilometriä Vanhastakirkosta pohjoiseen Loimijoen itärannalle. Tämä Lounais-Hämeen ja jopa joitakin Uudenmaankin vesiä johdattava joki suuntaa pohjoiseen vajaa kilometri ennen Vanhankirkon aluetta ja purkaa vetensä Huittisissa Kokemäenjokeen. – Nykyinen asutus Loimaalle on tullut vesireittiä myöten Kokemäenjoen suunnalta. Loimaa olikin pitkään Ala-Satakuntaa. Turku–Toijala rautatien rakentaminen 1870-luvulla paransi yhteyksiä Turkuun ja Loimaasta tuli osa Varsinais-Suomea.

Uuden, huomattavasti kookkaamman kirkon valmistuttua 1837 kävi vanha kirkko tarpeettomaksi. Alastarolle piti myös rakentaa uusi kirkko ja niin alastarolaiset ostivat Loimaan kirkon ja saivat siitä seinähirret uuteen kirkkoon. Alastaron nykyistä kirkkoa on kutsuttu ”uitetuksi kirkoksi” osa kirkon seinähirsistä siirrettiin Alastarolle uittamalla, osan vetivät härät jokijäätä pitkin. Kellotapuli ja asehuone myytiin huutokaupalla purettavaksi. Alueelle jäi vuonna 1905 otetussa valokuvassa näkyvä ruumiinleikkaushuone. Tämä rakennus siirrettiin myöhemmin 1960-luvulla taiteilija Alpo Jaakolan käyttöön.

Hannes Seppälä kirjoittaa (Loimaan historia I. Seurakuntaelämä. 1939 s. 308) Täten jäi ainoastaan vankan hirsiaidan ympäröimä hautausmaa muistomerkiksi jälkipolville siitä paikasta, jonne loimaalaiset jokaisena pyhäpäivänä vuosisatojen aikana olivat kokoontuneet lapsuudesta vanhuuden päiviin saakka saamaan henkisen elämän ravinnon, oppimaan tuntemaan Jumalaa sekä palvelemaan, rukoilemaan ja kiittämään Häntä, neuvottelemaan ja päättämään yhteisistä asioista sekä myöskin saaneet siellä viimeisen leposijansa.”

Yhteinen paikallinen ja myös valtakunnallinen aarre, Vanhankirkon hirsiaita on edelleen jäljellä kertomassa Loimaan vanhojen kirkkojen sijainnista. Sen sisäpuoli on hautausmaata, samoin ja aidan pohjoispuolella oleva hautausmaaksi 1939 siunattu laajennus. Alueelle on haudattu loimaalaisia 1400-luvulta aina 2000-luvulle eli kahdeksan vuosisadan aikana. Alueella on Loimaan vanhin säilynyt hautamuistomerkki. Kaikkiaan niitä löytyy noin 30. Osaa haudoista omaiset hoitavat. Aidatulla alueella on myös työväenjärjestöjen 1950-luvulla pystyttämä vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki.

Hirsinen aita on kärsinyt huollon puutteesta ja hautausmaan hoito muutoinkin on ollut puutteellista.

Kotiseutuyhdistys Loimaa-Seura kirjelmöi Heikki Perhon toimesta alkuvuonna 1970 hautausmaalle tapahtuneesta maanajosta, jolloin hautamuistomerkkejä peittyi ajomaan alle. Myös kunnan sivistyslautakunta on kantanut yhteistä huolta Vanhankirkon alueen hoidosta.

Loimaa-Seuran pitkäaikainen aktiivi, vuonna 2008 sairauteen menehtynyt kotiseutuneuvos Riitta Jumppanen, kiinnitti huomion hirsiaidan kuntoon 1980-luvulla. Loimaan maatalousoppilaitoksen lehtorina hän järjesti aidan kunnostukseen oppilastyövoimaa, työ soveltui rakennusoppiin liittyväksi työharjoitteluksi. Riitta Jumppanen piti huolta hirsiaidan säilymisestä kuolemaansa saakka.

Loimaa-Seura on katsonut tärkeäksi jatkaa Riitta Jumppasen aloittamaa työtä. Loimaan Vanhankirkon hirsiaidasta valmistui 2008 lapualaisen Heli Perälän ansiokas rakennuskonservoinnin opinnäytetyö, jossa on tämä yhteensä 240 metriä pitkä ja 30 hirsikehikkoa käsittävä aita dokumentoitu jokaista hirttä ja salvosta myöten. Dokumentointi, vauriokartoitus, konservointisuunnitelma ja kustannuslaskelma sisältävät tekstiä 73 sivua ja kymmeniä sivuja liitepiirroksia.

Loimaa-Seura käynnisti tämän jälkeen hirsiaidan korjaushankkeen, jonka toteuttamisajaksi asetettiin vuodet 2009–2011. Korjaustyöt olivat syksyllä 2011 hyvässä mallissa. Vuodelle 2012 siirtyi enää puisen katteen lisätervaus hyvissä sääoloissa. – Hirsiaitaa on luonnollisesti korjattu vuosien saatossa useita kertoja. Aitaa huollettiin muun muassa seurakunnan 500-vuotisjuhlan aikaan v. 1939. Vuosina 2009 – 2011 toteutettu korjaus lienee mittavampia.

Lahonneiden hirsien vaihtaminen, aidan nostaminen ja suoriminen sekä tukeminen peruskivillä katsottiin viisaimmaksi toteuttaa ostotyönä käyttämällä paikallista hirsityöyritystä. Paikoitellen kalteva maasto ja eteläsivustalla Loimaan–Oripään tien välitön läheisyys vaikeuttivat korjausta ja tulevaa hoitoa. Korjaushanke, alueen raivaus, lahonneiden katto- ja vuorauslautojen purku, uusien kattolautojen tekeminen, naulaaminen ja tervaaminen sekä hirsienmaalaus punamultamaalilla suoritettiin talkootyönä. Samoin kattolaudat uusittiin 140 metrin matkalta, loppuosa 1980- ja 1990-luvulla tehdystä katteesta huollettiin ja tervattiin. Talkootyötä koko hankkeeseen kertyi noin 2000 tuntia. Talkoita tehtiin pääasiassa tiistaisin kello 14–18.

Hankkeen alussa työhön osallistui jopa kymmeniä eri henkilöitä, miehiä ja naisia. Loppuvaiheeseen saakka työhön osallistui noin 10 miehen ryhmä. Tärkeä talkooväen kahvitus hoitui muutaman vapaaehtoisen voimin.

Hankkeen tultua yleiseen tietoon on talkootyöhön Loimaa-Seuran avuksi lähtenyt muitakin paikallisia yhdistyksiä. Yksityisten henkilöiden lisäksi Loimaan eläkeläisjärjestöt ovat olleet mukana talkootyössä. Loimaan Rotaryklubi otti kohteen aktiviteetiksi. Kojonkulman Martat osallistuivat maalaustalkoisiin. Maatalousoppilaitoksen oppilaita perehtyi tervan ja punamullan käyttöön.

Tarvikkeisiin ja ostopalveluun kului rahaa noin 34.000 euroa. Rahoitukseen saatiin julkista ja yksityistä tukea vajaa puolet, runsas toinen puoli rahallisista kustannuksista jäi Loimaa-Seuran kustannettavaksi. Loimaan seurakunta ei osallistunut hankkeeseen.

Hankkeeseen saatiin tukea seuraavasti; Kotiseutuneuvos Riitta Jumppasen muistotili 4490 , Kolehdit Krekilän myllyllä v. 2008-2012 yht. 1678,15, avustukset L-S ympäristökeskus 5000, Museovirasto 5000, LC Loimaa 500, korot 25,57 euroa. Rahalliset tuet yht. 16.693,72 euroa. Hanke sai lisäksi lahjoituksena tervaa Teemu Perholta sekä vernissaa Sini-Pellava Oy:ltä. Loimaa-Seura kiittää kaikkia tukijoita. – Hirsiaidan korjaus kokonaisuudessaan ostopalveluna olisi merkinnyt noin 100.000 euron kustannusta seurakunnalle.

Vanhankirkon hirsiaidan korjausta käsiteltiin useissa lehtiartikkeleissa. Merkitystään kasvattava nettimedia ja viestintä on myös käsitellyt Vanhankirkon kohdetta. Elokuussa 2011 alueelle on sijoitettu geokätkö. Geokätköily on maailman laajuinen harrastus, jossa käytetään hyväksi satelliittipaikannusta. Kätketyssä rasiassa on lokikirja, johon voi kirjoittaa. Useat kätkön löytäneet kirjoittavat kohteesta kommentin nettiin. Lajin harrastajia lienee paljon, koska Vanhankirkon kätköllä riittää kävijöitä. Geokätköily- ja myös muilta nettisivustoilta löytyy jonkin verran keskustelua Loimaan Vanhankirkon alueesta. Suora lainaus sivuilta: ”Amatöörin silmin seurakunta ei ilmeisesti arvosta tätä muinaisjäännettään kovin korkealle”.

Talkootöiden aikana alueelle poikkesi muutamia ohikulkijoita tai vähemmän aikaa Loimaalla asuneita. Kuultiin kysymys: Mikä paikka tämä on? Vanha hautausmaa on nykyisille loimaalaisille, useimmille, varsin vieras paikka. Korjaushankkeen loppuvaiheessa voitiin todeta merkittävä puute. Alueelta puuttuu infotaulu. Alueen hoitamattomuus ja tiedon puute merkitsee Loimaan Vanhankirkon paikan ja hautausmaan putoamista hylättyjen hautausmaiden luetteloon. Loimaalaisten yhteinen asia tulisi olla, että näin ei tapahdu.

Luovutetun Karjalan väestö jälkeläisineen pyrkii hoitamaan rajan taakse jääneitä hautoja. Muistomerkkien ja hautojen hoitomatkoja tehdään paljon. – Nykyinen valankäyttäjä ja junalla tuotu väestö on tosin tuhonnut paljon muistopaikkoja. Miksemme me loimaalaiset vaalisi omaa perintöämme? Hirsiaita on tärkeä muistomerkki Vanhankirkon paikasta ja hautausmaasta sekä esi-isien rakennustaidosta. Entinen kirkkojen paikka ja nykyisinkin käytössä oleva hautausmaa kuluu hoitaa ja siitä pitää antaa tietoa kävijöille.   Hirsiaidan säilyttämisen lisäksi vähin hoito tarkoittaa hautojen ja muistomerkkien hoitoa, ruohot voi- ja kuuluu niittää ja alueelle on pystytettävä paikan historiasta kertova, kohteeseen sopiva infotaulu.

Seuraavassa lainauksia Heli Perälän opinnäytetyön päätäntöosasta:

”Toivottavasti tulevaisuudessa hirsiaitaa osataan paremmin kunnioittaa ja myös tuoda sitä esille yhtenä Loimaan nähtävyysvalttina. Kiinnostus aitaa kohtaan takaisi sille paremmat olosuhteet myös jatkossa.”

”Täytyy kuitenkin myös pitää mielessä, että aidan sisäpuolelle on haudattu monta sukupolvea, joiden viimeistä leposijaa tulisi kunnioittaa asiaan kuuluvalla tavalla.”

”Harva ihminen osaa arvostaa unohdettua ränsistynyttä rakennelmaa. Kun rakenteista pidetään huolta, muutkin huomaavat, että aita on arvostamisen arvoinen.”

Loimaan Vanhankirkon alue soveltuu nähtävyyskohteeksi. Loimaa-Seura toivoo, että seurakunta ottaa tahtäväkseen hirsiaidan ja alueen hoidon.

Jukka Ristimäki Loimaa-Seura Puheenjohtaja