Miinat

Loimaalla vaikutti 1900-luvun alkupuolella savimaakari Wilhelm Niemi, joka teki eukon muotoisia kertakäyttöisiä rahalippaita Niitä myytiin lasten iloksi aina Turkua myöten.

Kun Loimaalla haettiin sopivaa matkamuisto- esinettä, Loimaa Seurassa keksittiin tehdä savieukosta kopioita. Kun ensimmäinen kappale vietiin Olavi Niemelle, W. Niemen pojalle, tämä totesi: ” Loimaan Ämmä!” Näin matkamuistoesine sai nimensä.

 

Miinaksi esinettä alettiin kutsua kuuluisien loimaalaisten Miinojen kunniaksi. Täällä vaikuttivat aikoinaan Pikku-Miina, Soppa- Miina ja Autuas Miina. Neljäs vaikuttaja oli opettaja Miina Penttilä, joka toimi Hirvikoskella yli 40 vuotta.

 

”Loimaan ämmä” 1800-luvulta

Ämmän on signeerannut W Niemi, Loimaa

 

”Loimaan ämmän” tarina Etelä-Pohjanmaalle ja takaisin Loimaalle

Liisa Anneli avioitui Timo Joeli Kylämarkulan kanssa ja muutti Loimaalle, Metsämaan Korvenkylään. ”Loimaan ämmä” on kulkenut suvussa Liisalta Lempille, Lempiltä Impille ja Impiltä Liisalle eli nykyinen omistaja on Liisa Kylämarkula. Lempi-mummun kertoman mukaan, hän on saanut pankin äidiltään eli tämän ”Loimaan ämmä” on peräisin 1890 – 1894. Tarinan mukaan pankissa on säilytetty hopearahoja ja viimeinen raha oli kuparipenni vuodelta 1917.

 

Pruukin savupiipputehdas sijaitsi kauppateiden risteyksessä, mikä selittää ”Loimaan ämmän” kulkeutumisen Jokipiin kylään.

 

(Ämmä säilynyt alkuperäisessä muodossa ja väreissä, pieni lohkeama helmassa)

Copyright Loimaa-Seura r.y.  -  Tietosuojaseloste  -  Palvelun toteutus: JPmedia